Olen työharjoittelussa tällä hetkellä. Onneksi se loppuu pian, mutta tämä aika on ollut yhtä piinaa. Minua ei kunnioiteta vaikka söisin heidän jaloistaan, nuolisin kengät puhtaiksi ja kyyristelisin Klonkkuna maantasalla. Olen tehnyt työt jurnuttamatta, vaikka sisälläni on kiehunut. Tehnyt niitä paskahommia, mitä työharjoittelija yleensä saa. Vienyt roskia, puhdistanut työvälineitä, katsellut sivusta kun olen ehtinyt.

Minä en ole luontaisesti puhelias vieraiden ihmisten keskellä. Siksi kai aina syrjäydyn. Mutta miksi yrittäisin olla jotain muuta kuin olen? Onhan se niin, että työssä puheliaimmat ja muita alistavammat pärjäävät parhaiten. Minä yritän kävellä selkä suorassa ja katsoa silmiin, tehdä työt hymy kasvoillani. Mutta minä kävelen kyyryssä, katsekontakti roiskahtaa seinälle ja valuu lattialle, hymystä on jäljellä hapan irvistys.

Minun pitäisi herätä viimeistään varttia vaille viisi. Ja istun tässä ja kirjoitan, kynttilät luovat hieman hehkua. Soitin äidille ja valitin siitä, kuinka en pysty menemään töihin. Minua ahdistaa. Tuntuu että seinä nousee vastaan ja kummitustalon aaveet virnuilevat minulle. Miksi minulla pitäisi olla yhtään halua mennä harjoitteluun, jos saan armeliaimpana kontaktina äyskintää niskaani?

"Olet liian hidas."
"Älä tee tuota."
"Tee tuo."
"Ei, ei ei, ei noin."
"Sä et tainnu kuunnella."
"*huokaus* Ei noin."

Työharjoittelun ihanuus. On hienoa, jos on kaiken lisäksi puutteellisia tehtävänantoja. Ja sitten jos joskus ihmettelevät, miksi olen "kipeä". Mutta jos jään pois, minun pitää soittaa sinne ja sanoa etten tule. Ja puhelin on koko paikan yleispuhelin, ja siihen voi vastata kuka tahansa. On ihanaa selittää, että moi, olen se ja se ja teidän työharjoittelija, en nyt pääse tänään kun on sellainen ja sellainen olo että moi.

Ja sitten ei voi kertoa mitään mielenterveysongelmista, koska se nyt ainakin viestisi, että olen täysin epäpätevä enkä voi saada edes kesätöitä. "Joo mulla on vähän huono olo." Henkisesti. "Vähän mahatautia taitaa olla." Voisin kyllä oksentaa sun päälle. "On lääkäriaika, en tule tänään." Joo, terapiaan, hei hei.

Inhottaa kävellä pimeässä töihin. Pelkään pimeään ja ahdistaa kävellä synkillä, sateisilla kaduilla. Ja nyt on vieläpä joulukuu. Pitäisi olla lunta. Se sitä paitsi vähän valaisisi. Mutta ei. Kaiken pitää olla ankeaa. Että olisi mahdollisimman epämiellyttävä työharjoitteluaika.