Tässä sitä ollaan. Masentuneena. Ahdistuneena. Valmiina vuodattamaan ketutustani ja pieniä solmukohtia elämässäni. Kaikki alkoi kunnolla siitä, kun kuulin nuorena vanhempieni harrastavan seksiä. Ja naapurien. Kyllä se on hienoa kun ei osata edes hyviä seiniä rakentaa enää. Kaipa silloin päästiin halvemmalla. Joka tapauksessa sain siitä traumat.

Sitten menin tämän vuoden alussa ja otin sekä ihastuin yhteen poikaan. Aloin ajatella häntä. Ajattelin häntä aika paljon, niin kuin ihastuneet tuppaavat yleensä tekemään. En ollut aiemmin ihastuksieni kohdalla tuuminut erityisesti mitään suukottelua fyysisempää ja se oli kelvannut minulle. Mutta seksuaalisuuteni heräsi ja aloin ajatella seksiä tämän pojan kanssa. Onnekseni tyyppi ei pitänyt minusta, joten ihastumiseni laantui.

Seksuaalisuuteni ei laantunut. Tulitikku oli raapaistu, sytytetty, kynttilään oli laitettu liekki. Ja en voinut tätä mitenkään sammuttaa. Vihasin itseäni. Inhosin itseäni. Tuntui oksettavalta tuntea kiihotusta. Tuntui sairaalta miettiä seksijuttuja. Se oli epänormaalia ja on vieläkin. Ajauduin kokeilemaan masturbaatiota.

Eräänä päivänä rohkaisin mieleni ja kävin ystäväni kanssa seksitarvikeliikkeessä. Ostin nopeasti tuotteeni ja punastelin kassalla kuin pahainen teini. Hiivin kotiin ja piilouduin huoneeseeni. Koska olen köyhä, asun sukulaisellani. Hautasin masturbointivälineen kaappini perälle ja yritin unohtaa tekoni.

Sitten yhdessä vaiheessa päädyin kokeilemaan ihan vain sitä, että vähän tunnustelen itseäni alusvaatteiden läpi. Ahdistuin. Myöhemmin kävin rohkeammaksi, koska keho vaati ja keskityin kokeilemaan välinettä. Pari kertaa kävin lähellä orgasmia, mutta sen pidemmälle en uskaltanut. Pelotti. Ahdisti. Oksetti.

Eräänä kertana hieroin itseni orgasmiin. Olihan se tavallaan hienoa, mutta melko heti tuli oksettava olo. Mieleeni tulvi ajatuksia, kuten:

"Mitä olen tekemässä? Tämä on väärin. Näin ei saa tehdä." ja
"Oksettavaa. Ahdistavaa. Sairasta. Epänormaalia."
"Iljettävää. Inhottavaa."
"En enää koskaan tee näin. En ikimaailmassa! Oksettavaa."

Pesin välineen ja hautasin muovipussissa vetolaatikkooni. Menin suihkuun ja rankaisin itseäni kylmällä vedellä.

Nykyään oksettaa edelleen. Ja melkein vuosi on kulunut. Seksuaalisuus on pilannut elämäni. En halua ajatella seksiä. En halua ajatella masturbointia. Olen pilannut fantasioinnilla pari tarinaa, mitä olen ollut työstämässä. En voi kirjoittaa kyseisiä tarinoita, koska hahmoni ovat pilalla. En voi paeta todellisuutta enää niihin tarinoihin, koska ne on tahrattu. Tässä, istuessani tietokoneeni ääressä, tässäkin on tahra. Näkymätön, kuiskiva tahra. Tässä olen joskus itsetyydyttänyt. Sairasta. Helpointa olisi, jos koko tietokoneen, näppäimistön, pöydän, tuolin, lattian, seinät - kaikki, saisi desinfioitua. Tämä huone on yhtä isoa häpeätahraa.

"Ihmiset OVAT seksuaalisia", terapeuttini sanoi. Ihanko totta. Siis minä en tiennytkään. En olisi voinut kuvitellakaan. En tietenkään osaa edes tiedostaa moista. Haloo? Tiedän nämä asiat. Mutta minulle ne ovat vaikeita. Perheessämme ei olla oltu koskaan avoimia etenkään seksuaalisuuden suhteen. Se on vähän kuin tabu.

Minä en halua ajatella seksuaalisia asioita. En halua tuntea kiihottumista, en himoa, en mitään seksuaalista. Ahdistun kun näen median tyrkyttävän seksiä joka paikassa. Minne menetkin, seksi tuppautuu tajuntaasi. Musiikki on AAH, alusvaatemainos OOH, suklaa on MMM, "näissä vaatteissa näytät SEKSIKKÄÄLTÄ". Ja sitten on muka normaalia, että noin 8-vuotiaana ihmiset löytävät seksuaalisuutensa ja itsetyydytyksen. Ja on normaalia, että jo 13-vuotiaat ovat kokeilleet seksiä. Ja kaikki on niin seksuaalista.

Yläasteella oli out, jos ei ollut suudellut tai jos ei seurustellut. Lukiossa... noh, siitä ei tarvitse edes puhua. Ja jos joku sanoo, ettei ole vaikkapa 18-vuotiaanakaan harrastanut seksiä niin tulee päivittelyä siitä, että onks sulla selibaatti vai ootko sä frigidi.

Miksi helvetissä maailman pitää olla niin seksualisoitunut?

Voi kun olisi edelleen niin viaton kuin yläasteella. Silloin ihastuneena vain mietin, että uskaltaisikohan tuota pussata. Nyt ihastuneena miettii, että miltähän tyyppi näyttää alasti ja millaistakohan seksiä sitä saisi kyseiseltä tyypiltä. Asiaa ei yhtään auta se, että olen panseksuaali. Lesbo, bi, heteromies, transgender... mikä tahansa kävisi seurustellessa. Oikein hienoa. Siis ihan helvetin upeaa. Aivan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin seksuaalisuutta.

Kaikki seksuaalinen hyppää silmille. Seksi on trendikästä. Vaatemainoksissa on seksiä tihkuvia malleja. YleX:ssä on Kaalimato-mainos. Ruoka on pornoa, inkivääri, parsa ja suklaa ovat afrodisiakkeja. Mene baariin ja näe seksiä, seksiä ja muista kondomi. On fallistisia esineitä ja vaginaan verrattavia esineitä. Jos laitat haarukan suuhusi, tee se seksikkäästi. Jos syöt karjalanpiirakkaa niin ajattele mitä se muistuttaa. "Kuka on kokeillut kurkkua? Entä kynttilää tai munakoisoa?" Pringlespurkki, pari kuminauhaa, kynää ja pehmustetta, kas siinä helposti itsetehtävä tekopillu. Voi hitto. Ihan oikeasti ihmiset, mihin tämä maailma on menossa?

Miksei maailma voi olla viaton? Miksen minä voi ajatella enää viattomasti?